Panaman jäljet

Uusin tietovuoto, Panama papers, ajoi karille jo alkumetreillä. Aivan ensimmäiseksi maailmalle levisi tieto Islannin pääministeristä, vaikka vähän yli 300 tuhannen asukkaan maan ei pitäisi olla paljastuksen kohokohta. Englantilainen Guardian-lehti julkaisi kaksi pitkää artikkelia, joissa mainitaan vain presidentti Putinin nimi, ja vielä moneen kertaan kuvien kera, vaikkei hänen nimeään löydykään listalta. Hänen lähipiirinsä nimet eivät varmaan tulleet yllätyksenä kenellekään länsimaissa ja vielä vähemmän Venäjällä, mutta Iso-Britannian pääministerin isän nimen olisi luullut olevan uutinen Englannissa.

Hyvin pian julkistusten jälkeen englantilainen ihmisoikeusaktivisti ja entinen Britannian suurlähettiläs, Craig Murray, nosti esiin suuria kysymysmerkkejä paljastusten ylle. Materiaalin vastaanottanut Süddeutsche Zeitung kytki käsittelyyn alusta alkaen tutkivien journalistien organisaation “International Consortium of Investigative Journalists”, ICIJ. Ongelma on, että tuo Washingtonissa toimiva organisaatio on The Center for Public Integrity –järjestön organisoima ja CPI:n taustalla on sellaisia tukijoita kuin George Soroksen Open Society Foundations, Ford Foundation, Rockefeller Family Fund, Carnegie Endowment ja W K Kellogg Foundation. Nämä järjestöt ovat vain osa rahoittajista, mutta tutkivan journalismin riippumattomuuden kannalta ne herättävät kysymyksiä. Näitä tukisäätiöitä on kritisoinut ankarasti mm. Ranskan valtion tutkimuslaitoksen tutkijaprofessori Nicolas Guilhot ja amerikkalainen poliittinen kommentaattori sekä kirjailija, Glenn Beck.

Tutkijoiden riippumattomuus nousikin esille jo ensi metreillä, kun Wikileaks syytti ICIJ:tä selektiivisistä paljastuksista. Toisin kuin Wikileaks, joka antaa koko tietomassan kaikkien tutkittavaksi, ICIJ valitsee itse julkaisemansa tiedot, eikä anna tietoja viranomaisten käyttöön. ICIJ:n johtajan, Gerald Rylen, mukaan ICIJ aikoo paljastaa tietoja julkisuuden henkilöistä, muttei viattomista yksityisistä kansalaisista. Samassa yhteydessä hän antaa ymmärtää, että Wikileaks on noudattanut omassa toiminnassaan vastuutonta journalismia. Wikileaksin vastineen mukaan ICIJ on edellämainittujen tahojen talutusnuorassa ja esittää kysymyksen, onko ICIJ oikea taho päättämään listan henkilöiden viattomuudesta.

Lukijoille saattaa tässä vaiheessa nousta mieleen ajatus salaliittoteoriasta, mutta kannattaa muistaa, että Panama-papereissa on kyse de facto salaliitosta. Wikileaksin ja Snowdenin kaltaisten ilmiantajien jälkeen pilkkasana ”salaliittoteoria” on jo syytä unohtaa.

Panamapapereiden lopullinen vaikutus on avoin, mutta viitteitä siitä voi jo saada. Paljastuneiden joukossa ei ole superrikkaita muutamaa diktaattoria lukuunottamatta. Mielenkiintoinen sivujuoni liittyy Ukrainan presidentti Petro Poroshenkoon. Financial Timesin mukaan Rothschild Trust ottaa hoitaakseen Poroshenkon varallisuuden ja sillä ilmeisesti se ongelma on poispyyhitty.

Vuoteen 2018 mennessä astuu voimaan kansainvälinen sopimus, jossa veroparatiisit suostuvat luovuttamaan verottajille tilitiedot omien maittensa kansalaisista. Tähän sopimukseen eivät kuitenkaan ole sitoutuneet Panama ja Yhdysvallat. Yhdysvaltojen osalta asia on vähintäänkin outo, sillä se on haastanut oikeuteen ja tuominnut  sveitsiläisiä pankkeja USA:n kansalaisten  veronkierrosta ja vaatii pääsyä omien kansalaistensa tilitietoihin ulkomailla. Luovutettuaan tilitietoja Yhdysvalloille Sveitsi menetti maineensa pankkisalaisuuden kehtona. Yhdysvaltojen on jo arvioitu nousevan hyvin pian maailman johtavaksi veroparatiisiksi, ellei se sitä jo ole. 

Boomberg: uusi suosikki verokeitaaksi

 

Panama-papereiden jälkeen merkittävää kilpailijaa ei enää ole näköpiirissä, kun kaikki muut veroparatiisit ovat osoittautuneet kansainvälisen sopimuksen takia epäluotettaviksi. Nevada ja South Dakoda ovat veronkiertäjien, rahanpesijöiden tai muista syistä rahojaan kätkevien seuraava taivas. Kyse ei ole mistään pienestä bisneksestä. Vuonna 2012 McKinseyn entinen konsultti julkaisi tutkimuksen, jossa hän arvioi veroparatiisien yhteenlasketuksi kooksi 21000 miljardia dollaria vuonna 2010.

Verokeitaiden mittasuhteista

Tuo summa on kaiken lisäksi varovainen arvio ja todellinen koko saattaa olla jopa 32000 miljardia dollaria. Se vastaisi 15 prosenttia koko maailman varallisuudesta tai Yhdysvaltain ja EU:n bruttokansantuotteita yhteensä.

Kun pöly on laskeutunut, kansa on tyytyväinen: muutamia julkkiksia on tuomittu ympäri maailmaa, perinteiset veroparatiisit hiipuvat ja veronkierto väistyy otsikoista. Mutta muuttuuko mikään? Meidän tavallisten ihmisten pitää osoittaa, ettemme ole tyhmiä ja alkaa kollektiivisesti kiinnittää entistä enemmän huomiota rahankätkentään ja muuhunkin peliin, jossa nappuloina olemme me ja panoksena ihmiskunnan tulevaisuus.